maanantai 6. tammikuuta 2014

Proud to be a Finn

Hello & Hyvä Suomi!! :))

Nyt on taas ollu niiiin hienoa olla SUOMALAINEN kun koulussaki orkesterinjohtaja joutuu keskeyttämään kappaleen ja korottamaan ääntä ja kieltämään poikia kattomasta netistä nuorten mm-kisojen juttuja ja pätkiä Suomi-Kanada-pelistä. Ope käski niitten lopettaa jääkiekosta puhumisen ja keskittyä soittoon. Poikien mielestä Kanada sai turhan monta tarpeetonta penaltya ja muutenki minä  sain kuulla että kuinka sainkaan nyt väärän kuvan Kanadan jääkiekosta..

Ja ruotsalaissukuisten kavereideni juttuja oli hauska toisella korvalla kuunnella, kuinka olikaan ollu niin tosi jännittävä peli ja kuinka olikaan varmaa että Ruotsi voittaa. Kunnes... Nojoo, siis, olen katsonut jääkiekkoa mutta yritän nyt keskittyä koulujuttuihin, esseeseen ja Shakespeareen.

Se mitä mun muutenkin on pitäny kirjottaa niin on tämä. Kuinka ulkomailla oppiikaan arvostamaan omaa maata paljon enemmän. Kuinka se Suomen koulujärjestelmä onkin oikeesti tosi hyvä, kuinka meillä on ylipäänsä hyvä terveydenhuolto tai kuinka siellä Soinin Hautakylällä onkin rauhallista eikä pakokaasukaan haise. Ja onhan se hienoa mennä lentokentän passintarkastukseen passin kanssa, jossa lukee Suomi-Finland. Se, että pienestä maasta kuitenkin suhteellisen paljon tiedetään ja näillä on yleisesti tosi hyvä kuva Suomesta. Miten siistiä onkaan katsoa Suomen lippua koulun juhlissa salin seinällä, siis täällä Hammarskjoldissa.








 Mutta yks juttu, kyllä suomalaisillekkin koululaisille tekis hyvää opetella seisomaan nätisti selkä suorana ja kuunnella kansallislaulu joka aamu koulussa. Täällä on yks ero, nämä nuoretkin on todellakin kaikki ylpeitä kotimaastaan ja kunnioittaa sitä, kukaan ei pelleile, vaikka joka-aamuiseen aamuavaukseen todella kuuluu kansallislaulu ja vielä sen jälkeen 2 minuuttia hiljaa paikallaan seisomista. En sano etteikö kaikki suomalaiset nuoretkin arvostas, mutta kuitenki. Olis hyvä Suomenkin koululaisille kuunnella Maamme-laulu joka aamu. Monesti oppii arvostamaan vasta kun on pitkän ajan jossain kaukana, poissa kotoa.

Tänään oli siis ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen ja nyt mun viimeset reilu 3 viikkoo alkaa. En voi uskoa kuinka paljon mulla onkaan jo kavereita ja kuinka paljon mulla tulee tätä ikävä. Tulee olemaan vaikee viimenen koulupäivä, vaikka on kiva tottakai sitte päästä Suomeenkin. Nämä viikot tulee menemään nopeemmin kuin koskaan, huomenna musikaalin kenraaliharjotus ja ens viikolla viimenen kenraali with all costumes and make-ups on ja 15. ja 16. päivä menee sitten yhteensä neljän esityksen parissa. Can't wait!!

-Martta<3

5 kommenttia:

  1. tosi kiva tää sun blogis:)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiva kirjoitus! Mun oma mielipide on, että jos alkais kuuntelee joka aamu Maamme-laulun, niin siitä kuuntelemisesta tulis vain rutiininomainen teko, ja laulu ikäänkuin menettäisi merkityksensä. Suomessahan sitä soitetaan aika vähän, joka juuri luo sen juhlallisuuden tunteen sillon kun se soitetaan. Tässä siis vain oma näkemykseni:) ihana että oot jaksanu pitää tätä blogia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tääkin on totta:) Tällä puolen Atlanttia näillä on tapana kuunnella se ihan oikeasti joka paikassa ja koko ajan tietää kyllä minkä maan rajojen sisäpuolella on, koska täällä (no on varmasti oikeita liputuspäiviäki...) mutta siis ihmiset pitää oikeesti Kanadan lippujaki joka paikassa :D

      Poista