Hammarskjold Awards Night

Torstaina mun päivä alko sillä että heräsin aikasin ja kasasin ihan järkyttävän määrän tavaraa mukaan. Nuotit, soitin, kirjat, käsilaukku, mekko, vaihtovaatteet ja orkkapaita, korkkarit...ja vaikka mitä. Lähdin kävellen kouluun ja istuin ekat tunnit väsyynenä ja nauroin koko englannin tunnin, koska oli vaan hauskaa. Draamatunnin jälkeen mun soittaminen alkoi ja sain outoja katseita kun kävin joka toinen sekunti hall passin kans hakemassa jotain unohtuneita nuotteja ja höpöttämässä kavereitten kanssa, jotka oli laitettu järjestämään meiän kamoja iltaa varten. Se siitä, sitten jatkoin soittamista sinfiksessä ja yritin älytä kuinka "ajatella soittavansa niin, että soittimen ääni on 1. klarinetin äänen sisällä" (???) ja hahah nyt osaan tälläsenki... jep.

Kohta kaikki mun kaverit ilmesty kans takas koululle ja istuttiin tuntia ennen seremoniaa järkevinä meiän liikuntasalin isolla näyttämöllä ja ihmeteltiin, että miks meiän kapellimestari ei ilmesty paikalle vaikka ite käski meiät tuleen tuntia aikasemmin. No, 10 minuuttia myöhässä kapukin on saatu paikalle ja joku onnellinen lyömäsoittaja yrittää kuumeisesti saada patarumpuja vireeseen; tai no, emmätiä koittiko se saada niitä pois vireestä.. Me ei sitten keritty soittaan kaikkia suunniteltuja kappaleita, Pirates of The Caribbean jäi pois ja tästä me oltiin katkeria. Pakko myöntää että olihan se aika hienoa soittaa ensin jotain marssia ja sitte sen jälkeen O Canada, mikä kuultiin kaks kertaa ku meille ei ollu kerrottu, että joku outo tyyppi jonkun säkkipillin kanssa soittaa sitä kans....:D No, me päätettii sen jälkeen orkanjohtajan kans et näytetää niille ja soitettii sama uudestaan. Vielä keskellä palkintoseremoniaa meillä oli yks biisi mutta sen jälkeen vaan istuttiin edustavina siellä lavalla.

Se palkintojenjako-osuus kokonaisuudessaan kesti jotain reilun  tunnin ja niitä palkintoja jaettii vähä kaikesta, jokaselle luokalle erikseen, eri aineista, koulun kerhoista, jostain akateemisista saavutuksista ja sitten jotain tosi isoja palkintoja esimerkiks koulun parhaasta kurssitodistuksesta. Mulle tää oli ihan uutta ja erikoista ja tän takia tietenki tosi jännää, mutta osa täällä oli sillee että ei kiinnosta. No, kuka ei kyllästys, kun reksi pitää jotain outoo puhetta ja näin, mutta me kyllä vaan naurettiin yhdessä orkanjohtajan kanssa (!) rehtorin korkeavyötäröisille housuille...siis kun se rehtori pukeutuu muutenki vähän sillee 70-lukulaisesti..

Tän seremonian jälkeen oli sitte vielä kahvitarjoilua ja jotain muuta ja hengattiin siellä orkkakavereitten kanssa. Mä sain outoja katseita taas kun kerroin että kävelen kotia vaikka on myöhä, (kello oli jotai 20.30) ja lähin sitte kotia. Oon nyt viime päivinä saanu rahdata kouluun kauheen kasan tavaraa ja usein vielä enemmän kun tuun takas. Nuotteja, nuotteja ja vielä lisää nuotteja, ja sitten ne on aina sekasi mutta ei voi mitää, se taitaa kuulua asiaan.

Nyt mä jatkan karkin mässytystä, kattokaa nyt oikeesti, kun ei näit patukoita jaksa kerralla syödä, nää ei mahdu edes suuhun!! :D

-Martta

Practice be quiet!!!...

...ja takapenkin pojatkin on ihan hiljaa. Nuo sanat kuuluu orkesterinjohtajan suusta joka päivä monta kertaa, mutta niillä sentään on tehoa ja ihmiset on hiljaa. Siis en sillä etteikö joskus tarttis open korottaa ääntä mutta kuitenki...

Mä tulin nyt kertoon teille joistakin eroista mitä nuorisossa ja koululaisissa/opettajissa ja ylipäänsä koulussakin täällä on Suomeen verrattuna.

1. Kaikki on tosi kohteliaita!!! -Ihan oikeesti, osaks tää tosin on sitä samaa että kuinka kaikki on niin sosiaalisia mutta kuitenki: monta kertaa on mullekin joku ihana ihminen avannu oven kun oon tullu kouluun ja toiset ihanat ihmiset autto mua täällä aluks löytämään luokkia ja joku ihana vielä etti mulle ihan ilman syytä musiikinluokasta kansiot ja kaikki. Tottakai tuttuja on myös kaikki "please" "You're welcome" "Thank you so much" ja "That's OK"

2. Opettajia kunnioitetaan. -Tai sitte se vaan Suomessa ei oo ihan tällä tasolla. On täälläki tietty opettajia keistä kukaan ei tykkää ja jotka on yleinen puheenaihe ruokatunnilla. Mutta silti, ei täällä auota päätä opettajille tai muutenkaa oikeestaan edes kyseenalasteta mitään mitä ne sanoo, ja totellaan oikeesti helpommin kun Suomessa. Ja kuten kaikki varmaan tietää niin opettajia puhutellaan Ms., Mrs. ja Mr. -ja sukunimillä.

3. Koulu otetaan tosissaan. -Tätä ei voi yleistää, mutta täällä melkein kaikki on "hikareita" ja kokeisiin ja lukusiin erilaisiin testeihin oikeesti luetaan. (Jätän nyt mainitsematta että meiän viimesen geography guizin kaks parasta tulosta oli kahdella vaihto-oppilaalla...;D) Okei, mutta yleisesti kuitenki, täällä on vähemmän sellasia jotka lintsaa kaikesta.

4. Läksyt tehdään kotona. -En voi yleistää tätäkään, mutta kun Suomalaisissa kouluissa voit tehdä parit matikantehtävät hyvin välitunneilla, niin täällä se ei onnistu, koska meiän välitunnit on se 3-5 min., ja siinä ajassa kerkiät just juosta luokasta lokerolle joka on koulun toisessa päässä, vaihtaa kirjat ja juosta koulun toiseen päähän seuraavaan luokkaan. Ainoa vaihtoehto on tehä läksyjä pitemmällä ruokatunnilla, mutta mulla itellä sekään ei pelasta, jos läksyt on jääny lukematta, koska lukuaineet on aamutunneilla. Joillakin oppilailla on myös kurssivalintana study hall eli vähän niinku hypäri ja saa tehä läksyjä tai muuta.

5. Puolella porukasta täällä on auto. -Mikä johtuu tietysti siitä että nää saa ajokortin 16-vuotiaana. Ja sitte tietty ennen sitä päristään mautoilla mutta ne ei onneks pidä ihan niin kauheeta meteliä kun Suomessa, ainakaan yleensä :D Mopoja näkee ihan tosi vähän, ei oo melkein kellään.

6. Koululaiset on muutenkin kiltimpiä ja saa vähemmän rangaistuksia. -En voi sanoo etteikö täältäkin pahiksia löytys, mutta kuitenki tuntuu ettei täällä oo mitään sellasta koko aikaa eikä edes tarvita, kun Suomessa on paljon jälki-istuntoja ja kasvatuskeskusteluja ja versoja ja vaikka mitä, mikä on tottakai hyvä. Tosin ei mulla mitään omaakaan kokemusta oo täältä :D Tollasia vastaavia juttuja ja ne koulun jälkeiset puhuttelutkin taitaa kaikki kulkee nimellä Student Services mihin sisältyy kaikki tollane ja sitte kaikki erityisopettajat ja psykologit ja kuraattorit ja vaikka ja mitä.

7. Vähemmän koulukiusaamista. -Tästäkään mulla ei oo omakohtasta kokemusta, onneks, mutta kuitenki ainaki mitä oon nähny ja kuullu ni sitä on vähemmän kun Suomessa. Ja ehkä tähän tosin vaikuttaa sekin että koska on niin iso koulu ja muutenki täällä Kanadassa on tosi paljon siirtolaisia ja muutenki meiän koulusta löytyy nyt jotain noin 15-20 eri kansallisuutta niin kaikki on tottunu eri värisiin ja eri näkösiin ihmisiin. Lisäks näin isoon kouluun mahtuu kaikki eri tyylit gooteista lolitaan ja vastaaviin, niin, ettei eri tavalla pukeutuviinkaan kauheesti huomiota kiinnitetä.

8. Nuorisomuoti. -Massan pukeutuminen on ihan erilaista kun Suomessa, ja vaikka sanoinkin että noita tyylejä on joka lähtöön niin kuitenki se perus massajoukko pukeutuu kaikki huppareihin/verkkareihin/80-lukulaisiin t-paitoihin/college-housuihin ja vastaaviin. On tietenki niitä jotka panostaa pukeutumiseen ja käyttää farkkuja ja neuleita (myös pojat, joillakin näkee jopa kauluspaitoja joka päivä) mutta melkein kaikki pukeutuu vaan tolleen laiskasti. Suosittuja on kaikki oman koulun ja tän alueen yliopiston (Lakehead University) fanivaatteet ja sitte jos on jossain koulun joukkueessa niin ne vaatteet. Ihme kyllä orkesterilaisista kukaan ei halua pitää band asua muuten kun konserteissa kun ne on sellaset mustat tylsät kauluspaidat haha. Ja niin se, täältä ei löydy kenenkään päältä mitään Top Street- vaatteita eikä kukaan käytä lökäreitä/farkkuja niinku suomalaiset pojat, eikä tytöt täällä saa käyttää liian paljastavia tai vastaavia vaatteita, koska koulun pukeutumiskoodi kieltää ne.

9. Joka paikkaan kuljetaan omalla autolla/bussilla/vanhempien kyydillä. Hyvällä tuurilla kouluun tullaan autolla jos matkaa on 100 metriä. Mua pidetään outona koska kävelen 1,5km kouluun joka päivä.

10. Nuoret kunnioittaa vanhempiaan. -Ainakin vähän enemmän kun Suomessa tavallisesti, mutta taas sarjaa että ollaan paljon kohteliaampiakin.

11. Harrastetaan aktiivisesti vähän kaikkea. -Siis ihan oikeesti kaikki on mukana jossain koulun kerhossa, joukkueessa tai vaikka kuorossa.

12. Syödään koko ajan. -Tai juodaan Mäkkärin tai Tim Hortonin kahvia tai kaakaota. No, se kyllä näkyy ulospäi et nää ei tiiä muita ravintoloita ku McDonalds ja Pizzahut.

13. Täällä on aikalailla just silleen kun leffoissaki että ne urheilijapojat ja cheertytöt on suosittuja. -Ei sillä, etteikö meilläkin orkesterissa olis tosi hauskaa ja näin ja niin se silti ei oo, ettei ne urheilijat vois myös bandissa soittaa. Kuitenki niinku jo sanoin ni täällä on niin monennäköstä naamaa et jokaselle löytyy joku kaveri.

14. Yhteishenki on sata kertaa parempi kun Suomessa. -Meillä on Suomessakin aika hyvä henki, mutta täällä siihen oikeen panostetaan erilaisilla ryhmäjutuilla ja fanivaatteilla ym.

15. Täällä nuoria ei kiinnosta ihan niin paljoa, mitä toiset ajattelee susta. -Jotenki musta tuntuu et nää uskaltaa olla enemmän omia ittejään, vaikka on poikkeuksia tottakai.

16. Pojat on poikia ja tytöt tyttöjä toisellakin puolen maailmaa. -Mua välillä naurattaa, kun orkassakin tulee niin leirien sekoilut ja orkesteritunnit mieleen....:D


Tässä nyt jotain juttuja, mutta varmasti jotain jäi poiskin. Tän piti ilmestyä blogiin jo toissapäivänä, mutta oon ollu vähän kipee ja ollu kauheesti kaikennäköstä tekemistä niin se on jääny.

Huomenna lupaan kirjottaa jotain järkevää, koska meillä on Hammarskjold Awards Gala, mikä tarkottaa palkintogaalan lisäks mun ekaa konserttia täällä ja esiintymistä meiän mahtavassa "Hammarskjold Music" paidassa...Ja tottakai se tarkottaa myös sitä että a) tuun soittaan huomenna ensin 1,5 tuntii band harjotuksissa, sitte vajaat 3 tuntia sinfiksessä ja tunnin konsertissa, ja b) sitä, että oon koululla sellaset 12 tuntii putkeen mutta ihan sama, koska saa soittaa niin kestän sen. Ainaki toivottavasti mun kädet ja naamakin on samaa mieltä.. No, sen näkee huomenna.

-Martta<3

Winter Wonderland

 

 

 

 

 

 

 

 

                              
  

 

 

Täällä tuli tänään ensimmäistä kertaa kunnolla lunta. Vielä aamulla Thunder Bay oli Kanadan ainoa paikka missä lunta ei ollu, mutta nyt on. Jossain Albertassa ja muualla tuolla lännessä päin oli ollu ihan jotain lumimyrskyjä. Mä lähin sitte ihan yksin nauttimaan tuosta hiljaisuudesta ja lähdin kävellen kohti Pine Streetin toista päätä jota en vielä ollu katsastanu. Kävin istuskelemassa rauhassa Tim Hortonsissa ja syömässä tollasta lautasen kokosta suklaakeksiä ja juomassa valkosuklaakaakaota <3 Nyt lähden soittamaan Beethovenia ja ehkä jotain muuta, ens viikolla sitte paljon kaikennäköstä ohjelmaa, torstaina Awards Gala ja perjantaina mennään yhteen alakouluun soittaan :)

-Martta